Töpeksivät toimittajat

Omien virheiden myöntäminen on toimittajille vaikeaa mutta tarpeellista.

Perustuu tositapahtumaan: Tein kuukausi sitten TS.-liitteeseen jutun j-rockareista (eli japanilaisista rokkareista) kertovasta fanifiktiosta. Haastattelin siihen kattavasti kahta ilmiöön perehtyneelle foorumille kirjoittavaa nimimerkkiä.

Saatuani jutun ensimmäisen version valmiiksi lähetin sen haastatelluille tarkistettavaksi. Toinen heistä näytti vihreää valoa pienin muutosehdotuksin. Toinen taas oli noukkinut jokaisen kielioppivirheeni ja korjannut ne pedanttisesti. Meillä oli myös mielipide-eroja jutun sävystä ja rajauksesta.

Mitä tein? Tunsin hetken ajan kuumottavan tunteen siitä, miten joku parikymppinen uskaltaa neuvoa puoliammattikirjoittajaa.

Onneksi ymmärsin lopulta toimia oikein. Kirjoitin hänelle pitkän vastauksen omista näkökulmistani ja ratkaisuista, jotka olin tehnyt. Tein lähes kaikki ehdotetut korjaukset ja kysyin suoraan, mistä viestin vihainen sävy tuli. Keskustelun myötä ymmärsin valinneeni juttuni sävyn tasapainottomasti. Korjasin loppuun molempien kirjoittajien näkemykset fanifiktion hyvistä puolista. Lopputulos oli selkeästi parempi.

Kannattaa myöntää mokansa. Mieluusti ennen kuin on liian myöhäistä. Asiaa sivusi myös äskettäin Taloussanomien hieno kolumni.

– Petri

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s