Lapsilisäkritiikin lastenvaivoista Schubakille ja muille

Olen seurannut viimeiset päivät vääntöä lapsilisistä, jonka kokoomusnuorten vpj Saul Schubak aloitti harkitsemattomilla ”heikointa ainesta” koskevilla kommentillaan.

En yllättynyt aikuisten kokoomuksen nopeasta irroittautumisesta Schubakin kannasta. En myöskään yllättynyt siitä, että lähes jokaisessa nettimediassa tämä nousi kuumimmaksi puheenaiheeksi. Medialle tarjottiin niin kutsuttu field day.

Schubakin oma blogipostaus kohun jälkeen sen sijaan yllätti. Siinä hän pyytelee lyhyesti anteeksi sanavalintaansa, mutta näkee asian vielä keskustelemisen arvoisena. Ilmeisesti valtava vastustus sekä kansan parista että puolueen sisältä ei riittänyt kääntämään nuoren poliitikon uimissuuntaa.

Saman poliittisen kölin alle kömpi muuten myös sheriffiviinaa nauttinut kokoomusnuorten Henri Heikkinen.

Näin demokratia toimii: omaa idiotismia saa itse kukin esitellä julkisessa keskustelussa avoimesti ja sensuuritta. Itseä fiksummat toivottavasti torppaavat kelvottomat ajatukset. Parhaat ideat selviytyvät.

***

Mikä sitten on se idea, joka tuli nyt huonosti ilmaistua mutta jota pitäisi silti harkita?

Tulkitsen, että Schubakin ”taloustiedettä” sivuava ajattelu kulkee jotakuinkin näin: verojen kautta kerätyt ja perheille jaetut lapsilisät vaikuttavat ihmisten käytökseen yhteiskunnassa. Ongelmaksi hän tuntuu kokevan ”heikomman aineksen” tuista kasvavan lisääntymishalun. Koska rahaa saa lapsia tekemällä, niitä tehdään, vaikka oma taloudellinen tilanne ei ilman tukia antaisi myöten.

Lapsilisät siis ikään kuin antavat väärän kuvan perheen tai vanhemman kelpoisuudesta, joka vertautuu nyt taloudelliseen vaurauteen. Tästä on seurauksena Schubakin mukaan syrjäytymistä ja huostaanottoja, kun kunnollista kotia ei pystytäkään tarjoamaan, vaikka lapset on hankittu.

(Huom! Lapsilisät eivät myöskään ole bonus tukien päälle, vaan ne vähennetään toimeentulotuesta. Miten oikeasti vaikuttamattomat tuet voivat vaikuttaa ”huonomman aineksen” käytökseen?)

En ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka esittää tämän vastaväitteen: toimivatko ihmiset lapsia hankkiessaan todellakin näin? Edes tilastollisesti? Onko linja syystä seuraukseen suora ja selkeä?

Kauppatieteiden tohtori Alf Rehn kritisoi tätä oletusta Facebookissaan:

Mutta kun yritetään todeta että taloustieteet sanovat niin tai näin, olettamuksena että taloustieteet ovat jotenkin pystyneet luomaan absoluuttisen totuuden tästä(kään) asiasta, silloin minua – taloustieteiden professorina (joten jos ehdottomasti haluat käyttää titteleitä olen prof, en hra) – ärsyttää. Minä en väitä tietäväni miten tuet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen, koska olen lukenut vain sen parisataa tieteellistä työtä tästä, ja ne eivät mitenkään anna selkeää vastausta. Toisin sanoen, minulla on vastakkainen mielipide siihen että taloustieteitä käytetään tylppänä aseena, näinkin monimutkaisessa kysymyksessä.

Toisin sanoen, looginen fakta on että ”sitä mitä tuetaan joko saadaan lisää tai sitten ei, riippuen siitä miten tuki vaikuttaa tähän”.

Rehnin mukaan taloustieteet eivät sinällään anna selkeää totuutta siitä, miten tuet vaikuttavat ihmisten päätöksentekoon. Kyse ei ole nyt luonnontieteestä, jossa luonnonlait pätevät aina ja kaikkialla, vaan tilastollisesta tieteestä, jossa makrotaloustieteen teorioita testataan aineistojen avulla. Mukana on aina todella paljon muuttujia, joiden yhteisvaikutusta ei voi selkeästi erottaa syyksi ja seuraukseksi.

Selkeää tukea Schubak tai kukaan muukaan ei argumentilleen taloustieteestä siis saa.

Asiaa voi kukin miettiä myös maalaisjärjellä. Miten tehdään päätös lapsen hankkimisesta? Lasketaanko kasvusijoituksen nettonykyarvoa? Mietitäänkö kaikkea sitä, mitä kaikkea tuilla saadaan hankittua? Vai onko kyse jostain muusta?

En voi sanoa kaikkien puolesta, mutta uskoisin lisääntymisen olevan sellainen päätös, joka asettaa muut elämän osa-alueet uuteen valoon. Kyse on toisesta ihmisestä, joka on täysin riippuvainen sinun kyvystä kasvattaa hänet. Uskon, ettei kukaan halua tarjota lapselleen epävakaata ja turvatonta elämää pelkkien tukien varassa. Uskon, että vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen parasta, vaikka kuuluisivat itse yhteiskunnan ”heikompaan ainekseen”. Tuet eivät ole ihmiselle motivoiva päämäärä, vaan lastentarvikkeisiin ja ruokaan menevä avustus, kädenojennus valtiolta.

Yksinkertaisesti, en usko lapsilisän olevan niin keskeinen vaikuttaja ihmisten päätöksessä, kun mietitään lapsen hankintaa. Ei se muksu ole kahvipaketti, joka ostetaan, kun sattuu olemaan hyvä tarjous.

***

Lapsilisien leikkaajilla on todistusvastuu lapsilisäpolitiikan ja sen aiheuttaman käytöksen yhteyden osoittamisessa. Schubakin mukaan ”tutkittua tietoa tämänkaltaisten tukien vääristävästä vaikutuksesta on yllin kyllin”, mutta hän ei jaksa tai ehdi hakea yhtään viitettä blogiinsa. Ainoa lähde on Youtubeen ladattu videohaastis. Ilmeisesti hänen yliopistossaan tieteellisyyden kriteerit ovat löysemmät kuin tuntemani.

Kertaakaan näiden tukien suomalaiset leikkaajat eivät ole kertoneet niiden positiivisista vaikutuksista. Ainoa marmatuksen aihe on niiden käyttäytymistä ”vääristävä” vaikutus, jota maustetaan pelotteluilla tukiväärinkäytöksistä ja huolella huostaanotoista.

Minä googlasin lapsilisät + vaikutukset. Sain tämän artikkelin luettavakseni. Se on tieteellinen tutkimus Kanadasta parin vuoden takaa. Siis oikeaa dataa, Cambridgen yliopistosta. Aikaa hakuun meni 5 minuuttia.

Ote tiivistelmästä:

The findings suggest that child benefit programs
in Canada had significant positive effects on test scores, as has been featured in the existing literature.
However, we also find that several measures of both child and maternal mental health and well-being
show marked improvement with higher child benefits.

Eli korkeammat lapsilisäohjelmat paransivat merkittävästi tuloksia, kuten aiempikin tutkimus osoittaa. Ne vaikuttavat mielialaan lapsen kotona, ehkä niin, että vanhempi kokee olevansa tuettu kasvatustehtävässään ja vähemmän stressaantunut selviämisestä. Tämä turvallisempi ilmapiiri vaikuttaa sitten lasten kasvatukseen ja näiden tulevaan menestymiseen.

On ironista, että samaan aikaan kun Schubak retorisoi ”lapsen oikeudesta hyvään elämään”, hän valmistautuu leikkaamaan yhtä tutkitusti todistettua välinettä, joka lisää lasten ja vanhempien mielenterveyttä kautta linjan. Se antaa tasapuolisesti parempia eväitä maailmaan ja ehkäisee syrjäytymistä. En tiedä, mikä näiden antama tuotto voisi laskennallisesti olla, mutta kansan tasolla se lienee merkittävä asia.

Totta kai tuilla on hintalappunsa, joka maksetaan veroilla. Mutta onko meillä varaa lisätä todistetusti pahoinvointia siksi, etteivät eräät poliittiset aktiivit näe edemmäs kuin ideologiansa vastakkainasetteluun: sosiaalietuuksia nauttiviin vempuilijoihin ja lisääntymisensä palkallaan oikeuttaviin tuloksentekijöihin?

***

Olen aina pitänyt Suomesta siksi, että täällä myös yhteiskunnan ”heikoimmalla aineksella” on mahdollisuus päästä elämässä pitkälle. Minusta se on hyvä lähtökohta yhteiskunnalle.

Kommentoida saa alle.

– Petri

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s