Arkistoista: Danny Krivit

Alan julkaista täällä vanhoja juttujani. Kerron samalla, miten ja miksi ne ovat syntyneet.

Ensimmäisenä vuorossa on vuoden 2011 Flow-lehteen kirjoittamani juttu dj-legenda Danny Krivitistä. Olin kirjoittanut Flow-lehtiin parisen vuotta, ja otin tilaisuuden vastaan, kun tarjolla oli haastattelu vanhan koulukunnan Krivitin kanssa. Täytyy muuten kiittää lehden päätoimittaja Matti Nivestä erityisen kannustavasta palautteesta.

Katsoin ennen haastattelua Dannyn RBMA-luennon, josta osa lehtijuttuni alkuosan tiedoista on peräisin. Muistaisin kyselleeni haastattelun aikana paljon siitä, miksi hän oli edelleen ajankohtainen ja mitä tuleva keikka piti sisällään. Haastattelu meinasi muuten kosahtaa alkutekijöihinsä, kun Dannyn puhelinlinja rätisi liikaa – onneksi häneltäkin löytyi Skype.

Juttu on rakennettu näin: alussa kerrotaan pitemmin lukijalle, miksi haastateltava on tärkeä. Sen jälkeen vähän historiaa ja tarinankerrontaa. Jutun pihvi eli uusi haastattelumateriaali tulee vasta lopussa – elävää sananvaihtoa pitää odottaa hetki ja nostaa jännitystä.

Krivitin keikkahan oli lopulta mainio. Kävin fanina tarjoamassa Flow-lehden ja kättelemässä. Vähän noloja tilanteita ne aina ovat, mutta parempi antaa kiitollisuuden näkyä.

 

40 vuotta dj-kulttuurin sydämessä

David Mancuso rakentamassa ensimmäisiä kertoja päivänkiertoon verrattavaa musiikillista kokonaisuutta kotoisassa Loftissa. Nicky Siano miksaamassa levyjä ja huudattamassa yleisöä pioneeriklubi The Galleryssä. Deejiiden dj Larry Levan testailemassa välipäivinä uusia levylöytöjä rakenteilla olevan Paradise Garagen maailmankuululla äänentoistolla.

Newjerseyläinen dj Danny Krivit oli joka kerta paikalla. Hän soitti tai vieraili lähes jokaisessa legendaarisessa diskossa, lähes jokaisen legendaarisen dj:n seurassa. Hän eli vaihtoehtoisen diskoskenen kulta-ajan, tunsi ne nimet, jotka edelleen lausutaan viitataan kun halutaan puhua siitä, mitä yöelämä joskus oli ja mitä sen pitäisi olla.

40-vuotista taivaltaan deejiinä tänä vuonna juhlistava Krivit on yksi elävimpiä newyorkilaisen disko-dj-perinteen jatkajia. Eikä vain deejiinä. Hänet on nostettu esiin myös muotiin viime vuosina tulleiden edittien – vain leikkaamalla ja liimaamalla uudelleen rakennettujen biisiversiointien – arvostettuna kummisetänä. Ensimmäisen edittinsä Krivit teki kaverinpalveluksena vuonna 1983.

 

Krivitin ura alkoi varhain, 14-vuotiaana. Hänen isänsä seurasi 70-luvun trendejä ja muutti musiikkijulkkisten suosiman The Ninth Circle -ravintolansa homoystävälliseksi diskoksi. Nuoresta Dannystä tuli tietysti paikan dj.

Kaksi valaisevaa kokemusta sysäsivät hänet lopullisesti dj-uralle.

Ensimmäisen hän koki kuullessaan kotona fiilistelemiään levyjä David Mancuson soittamina. Epäilyt oman musiikkimaun outoudesta kaikkosivat, kun Loftin seksuaalisia suuntauksia ja ihonvärejä sekoittava tanssilattia otti samaiset, valtavirran ulkopuoliset biisit lämpimästi vastaan.

Toinen kokemus kuulostaa kohtaukselta elokuvasta, mutta on totta.

Krivit sattui asumaan levylafka-Polydorin varatoimitusjohtajan alakerrassa ja hänet kutsuttiin jatkuvasti hengailemaan toimistolle. Eräänä vierailupäivänä varatoimitusjohtaja esitteli Krivitille yllättäen toimistolle saapuneen James Brownin, jonka suunnaton fani Krivit oli. Brown kuuli jannun olevan dj ja kiirehti tälle promona Get on the good foot -levynsä. Levyn kantta tarkastellaan Krivit huomasi Brownin poseeraavan kannessa samoissa valkoisissa kokohaalareissa kuin elävänä hänen edessään.

70-luvun loppuun mennessä kunnolla käyntiin päässyt ura poiki vakituisia pestejä muun muassa The Roxyssä. 90-luvulta näihin päiviin jatkuvat François K:n, Krivitin ja Joe Clausselin perinteitä kunnioittavat Body & Soul -illat ovat Ison Omenan bileskenen merkkitapauksia. Sen lisäksi Krivit on tehnyt liudan remixejä ja edittejä afroamerikkalaisen musiikin isoille nimille.

 

 

Nyt yli 60 000 levyllä kotinsa täyttänyt ja 40 vuotta tanssimusiikin pääkaupungin ilmaa hengittänyt Krivit saapuu Suomeen – yhdeksi illaksi.

Asetelma on herkullinen: tanssimusiikin elävä pioneeri maassa, jossa diskomusiikin järistävää vaikutusta ei koskaan koettu samalla asteikolla, maassa jossa soitettu diskojytä oli pääosin tuontitavaraa.

Soitto New Yorkiin. Danny Krivitin vastaa erehtymättömällä nykiläisellä aksentilla kysymykseen kultaisten vuosien merkityksestä.

– Elin sen ikimuistoisen ajanjakson läpi, mutta se ei ole ainoa syy, miksi rakastan intohimoisesti soittamaani musiikkiani. En etsi keikoilla soittaessani samana ajanjaksona eläneitä, vaan ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon musiikkiin. Joten etsin niitä, jotka pitävät kertakäyttöisen musiikin sijaan musiikista, joka on riittävän hyvää kestääkseen aikaa.

Tämä tarkoittaa pääasiassa vanhempaa musiikkia, jazzin, funkin, housen ja discon tuntemattomia ja tunnettuja helmiä.

– Se iskee, siinä on niin paljon persoonallisuutta ja oikealla tavalla esitettynä sen persoonallisuuden saa huipussaan esiin. Soitan levyjäni tunteella – ne merkitsevät jotain minulle – ja kun kerron niitä yhdistelmällä isompaa tarinaa, kuulija kokee niiden tärkeyden ja väkevyyden. Levyni ovat minulle mielettömän yksilöllisiä, ja vaikka rakastan uusiakin tuotantoja, niin en tykkää siitä, miten samankaltaista ja ennalta arvattavaa uusi musiikki on.

Krivit ei suostu paljastamaan yhtään Flow-keikkansa levyä etukäteen. Kaikki riippuu yleisöstä ja fiiliksestä. Mittavan kokoelman kanssa keikoilla liikkuva deejii luonnehtii varovaisesti tyyliään sielukkaaksi, funkkaavaksi ja positiivisella sanomalla varustetuksi.

– Etsin lisäksi aina mukaan levyjä, joita ei olla soitettu hetkeen missään. Ja soitan musiikkia, jota ihmiset eivät olettaisi minun soittavan, kunhan se toimii minulle itselleni, Krivit kertoo ja jatkaa:

– Haluan todella saada yhteyden yleisöön, herättää heissä tunteita. Joskus tanssimusiikki koittaa vaikuttaa samoin kuin lääkäri, joka testaa polvirefleksiä. Sellaisesta reaktiosta en pidä. Haluan toki, että ihmisten kädet ovat ilmassa, mutta haluan heidän ajattelevan lähtiessään, että ”sen biisin todella tunsin” tai että ”ilta oli oikeasti jotain erilaista”.

Pitkien soittokeikkojen hitaasti avautuvalle tunnelmalle ja hienovaraisille biiseille on kuitenkin Krivitin mukaan yhä harvemmin aikaa hektisessä nykyhetkessä.

– Kun soitan upealle yleisölle, arvostan heitä todella. Koska nykyaikana on harvinaista löytää kärsivällisyyttä ja ihmisiä, joilla on kykyä ymmärtää hitaammin avautuvaa musiikkia. Rakastan hyvää musiikkia ja toivon, että soitan Flow’ssa ihmisille, jotka tuntevat samoin. Toivottavasti he ymmärtävät, että oikeastaan vain sitä varten olen siellä.

 

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s