Arkistoista: Benoit Delbecq

Tällä kertaa arkistoista ranskalaispianisti Benoit Delbecqin haastattelu.

Kyseessä oli taas yksi kerroista, kun tartuin tuntemattoman ja haastavan artistin juttuun. Haastattelu julkaistiin Turun Sanomissa viime syksynä. Muistan tehneeni haastattelun koulun käytävällä Skypen välityksellä. Koitin aluksi puhua ranskaksi, mutta luovutin nopeasti ja vaihdoin englantiin.

Delbecq on soittimensa uudistaja ja musiikkikulttuurin osaaja. Minulle taas ”taidemusiikki” on vieraampaa enkä ollut kuullut hänestä aiemmin. Keskityin siis siihen, miten lähestyä näin haastavaa musiikkia. Otin lähtökohdaksi kaikkien tuntemat säännöt ja haastattelussa juteltiin näiden rikkomisesta. Lopussa on hölmö mutta oleellinen kysymys: miten teoria kuuluu konserttikokemuksessa?

Itse juttu soljuu mielestäni eteenpäin varsin hyvin.

 

Nuottien vieressä on tilaa

 

 

Musiikin maailma on täynnä sääntöjä. Rytmiä lasketaan useimmiten neljään, sävelasteikko jaetaan tasaisesti ja pianoissa on 88 kosketinta. Jopa improvisoitu musiikki kuten jazz perustuu sanattomaan sopimukseen siitä, että jokainen tulkitsee vuorollaan yhteistä teemaa.

Entä jos näitä sääntöjä muokkaa hieman? Miten lopputulos muuttuu?

Tätä kysymysparia ranskalaispianisti Benoît Delbecq on tutkinut vuosikymmeniä. Varsin onnistuneesti: hän on saanut kahdesti arvostetun Prix de l’Académie Charles Cros -palkinnon. Hänen Benoît Delbecq 3 -kokoonpanonsa albumi pääsi myös vuoden 2010 parhaiden levyjen joukkoon The New York Timesin kriitikoiden vuosikatsauksessa.

Delbecq tunnetaan pianon rajojen kokeilijana: sekä soiton kautta että itse soittimen, pianon muokkaajana.

Nyt Delbecq on tulossa Suomeen. Kiertuekokoonpano on versio Benoît Delbecq 3:sta. Alkuperäisen  kontrabasistin Jean-Jacques Avenelin korvaa Miles Perkin. Emile Biayenda Kongosta vastaa lyömäsoittimista.

Soitto Pariisiin. Aloitetaan siitä, mistä Delbecqkin aloitti: pianosta ja sen tuunaamisesta.

– Lapsena kyse oli leikistä, löin leikkivasaralla pianon kieliä. Nyt pianon preparointi on kokonainen osa työtäni. Se on tapa laajentaa pianon tuottamia ääniä, hän kertoo.

Pianon preparointi ei ole uusi juttu. Henry Cowell avasi jo 1920-luvulla pianon kannen ja soitti sieltä löytyviä kieliä käsin. John Cage taas tuunasi pianoaan ruuveilla ja pulteilla.

Delbecq on paljon hillitympi. Hän käyttää kieliin pyyhekumeja ja puukappaleita. Yleisimmin vain muutama nuotti on preparoitu.

– Kun kerron, että preparoin pianoa, niin saan kaikenlaisia reaktioita. Ihmiset sanovat, että tämä on täysin satunnaista, Delbecq avaa.

– Mutta se on täysin hallittua. Minulla on kontrolli jokaiseen säveleen. Tämä on pikemminkin tapa saada tietyt nuotit korostettua paremmin.

Soittovälineen rajojen kokeilu on yksi osa Delbecqin kokeilevaa taiteilijakuvaa. Toinen koskee tahtien kanssa kokeilevaa yhteissoittoa.

Usein esiin nostetaan Benoît Delbecq 3:n rumpali Emile Biayenda. Hän tuo bändiin rytmiä, joka pyrkii olemaan jotain muuta kuin sitä, mihin olemme länsimaissa tottuneet.

– Emile ei ole jazz-rumpali perinteisessä mielessä, vaan hänellä kansanperinnettä soitossa. Esimerkiksi: hän käyttää helistintä bassorummun iskuilla. Se on kaikua afrikkalaisesta kylämusiikista, jossa naiset tanssivat helistimet kiinnitettynä nilkkoihin, Delbecq kertoo.

Trion täydentää Miles Perkin, jota Delbecq hehkuttaa ”yhdeksi parhaista basisteista Pohjois-Amerikan nykysukupolvesta”.

– Hänellä on upea groove ja erittäin hieno tahditus. Hänen suhtautumisensa hiljaisuuteen on hieno.

 

Haastattelun mittaan käy ilmi, miten syvällisesti Delbecq tuntee musiikin teoriaa. Hän viittaa tiheästi edeltäjiinsä, joiden kokeiluihin hän sijoittaa oman työnsä. Välillä koukataan ranskalaiseen kulttuuriteoriaan, esimerkiksi Oulipo-kirjailijaryhmään.

Musiikin ja sitä kuvaavien sanojen välinen yhteys on aina hankala. Pitäisikö Delbecqin ”improvisoitua polymetrisyyttä” pystyä kuulemaan? Ja jos, niin miten?

– Ihmisillä on tapana ajatella, että tämä on hyvin intellektuellia musiikkia. Olen tottunut siihen, hän toteaa hyväntuulisesti.

– Yritän löytää musiikista uusia muotoja, ja uudet muodot aiheuttavat uusia reaktioita. Se on silti musiikkia, on siinä melodiaa ja groove. Kun ihmiset ovat lukeneet musiikistani ja sitten tulevat konserttiin, niin usein he kertovat kokeneensa jotain uutta.

 

Benoît Delbecq 3 esiintyy tänään keskiviikkona 12.9. Turun Seudun musiikkiopistossa.

 

Kuvateksti: Ranskalaispianisti Benoît Delbecq haluaa päästä soitossa paikkaan, jossa ajantaju katoaa ensin soittajilta ja sitten yleisöltä.

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s