Arkistoista: Talousmusikaalin arvio

Oli aika, jolloin tein näytelmäarvioita. Tai näytelmäarvion.

Ainoaksi näytelmäkritiikikseni jäänyt Talousmusikaalin arvio on alla. Se julkaistiin Turun ylioppilaslehdessä.

Eipä tämä nyt mikään huippu ole, mutta huomaan selkeän piirteen, joka ilmenee nykyarvioissanikin: alussa on pitkä, mielipiteitä täynnä oleva johdanto, jonka pyrkii antamaan tulokulman aiheeseen.

Itse näytelmää en enää edes muista. Arvio taisi olla siinä mielessä pelokas että suhtaudun kovin myötämielisesti teokseen ja ajaudun tutulle kapitalistikriittiselle automaattivaihteelle. No, etsikkoaikansa kullakin.

 

Musikaali puraisee takaisin

 

Musikaali on hankala formaatti. Sen kantamuksina on pitkä historia ja sille sälytetty rooli, joita on vaikeaa olla kritisoimatta. Musikaalista on haettu vaikeina aikoina sekä teattereiden talouden pelastajaa että eskapistista viihdettä.

Sen tarkoitus heijastuu suoraan sen muodossa: kesken kurjuuden ilmoille parahtaa laulu, jonka tunteellisuus nostaa yleisön arjen yläpuolelle. Vahvasti toteutetut musiikkinumerot kuljettavat audiovisuaalisella loistollaan katsojat satumaailmaan.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Susanna Airaksisen uudelleenmuokkauksessa formaatti ei jää hampaattomaksi. Talousmusikaali kritisoi yhtä paljon kuin ihastuttaa.

60-luvun The Kinks-yhtyeen biisien ympärille rakentuva tarina kertoo rock-unelmaansa seuraavasta Tommista. Omaa taiteilijuuttaan hakevan esiintyjän matkan suurimpina esteinä on kaupallisuuden sanelema musiikkibisnes, joka kyykyttää sekä Tommia että kaikkia muita näytelmän henkilöitä.

Talousmusikaalin epätyydyttävin osa on juuri pääkertomus, jota käsitellään liian hellästi. Autenttista taiteilijaminäänsä etsivän tarina kun on yksi niistä geneerisistä rock-historian ”suurista kertomuksista”, joiden avulla nykyään myydään yhä uudelleen uusia ja vanhoja rock-artisteja. Asetelma terävöityy heti kun samaan aikaan lavalle saadaan saman hahmon muunnelma, Johnny Twist – rockidolin esikuva, joka nauhoitteen tavoin vain toistelee kliseisiä haastatteluvastauksiaan.

Vieraannuttavat elementit kannustavat katsojaa kriittisyyteen. Erityisesti musikaalin 2. näytöksessä markkinatalous ja sen kisällit ajetaan selkä seinää vasten. Sivuroolien pahat hahmot kärjistyvät herkullisen kieroiksi muunnelmiksi bisnestyypeistä ja musiikkinumeroissa koko joukko pääsee irrottelemaan syvälle toimintaamme juurtuneen talouden mielettömyydellä.

Kuvaavasti musikaali päättyy vetoomukseen vapauden puolesta markkinoiden kahlitsemassa ympäristössä. Vaikkei näytelmä ylläkään järsimään koko kiristävää hihnaa, ei sitä voi syyttää hampaattomuudesta.

 

Ohjaaja: Susanna Airaksisen

Käsikirjoitus: Susanna Airaksisen

 

Teksti: Petri Rautiainen

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s