Arkistoista: Helmi Kekkonen

Huomasin FB:n virrasta, että vanha kirjoituksen opettajani Joni Pyysalo on saanut uuden runokirjan painosta. Onnittelut.

Samalla mieleeni tuli vanha opiskelijatoverini noilta ajoilta, jota haastattelin pari vuotta sitten. Juttu tuli Turun Sanomien Extra-liitteen Artisti paljastaa -palstalle, joka on sittemmin kuopattu. Jutun ideana on jutella taiteilijan kanssa ja onkia jokin hauska paljastus jutun loppuun.

Haastattelu taidettiin tehdä spostitse. Otin tarkasteluun erityisesti kirjailijatyön syklisen luonteen, kirjailijan identiteetin ja Kekkosen teosten synnyt. Paljastus jää ihan hauskaksi lisäksi loppuun.

 

Viheliäinen vihellys

 

Kekkosen kuva Avaimen sivuilta.

Ujoutta. Ylpeyttä. Iloa ja väsymystä. Kirjailija Helmi Kekkonen (s. 1982) luettelee tuntemuksiaan toisen kirjansa julkaisun jälkeen. Romaani Valinta ilmestyi elokuussa, kaksi vuotta kiitetyn esikoisteoksen jälkeen.

Kirjailijan työ muodostuu pääasiassa yksinäisestä puurtamisesta, mutta juuri teoksen julkaisun jälkeen koittaa muutaman kuukauden sosiaalinen hyörinä. Siihen kuuluu arvioita, haastatteluja ja messuvierailuja.

Näissä tilaisuuksissa kirjoittaja pääsee kuulemaan erilaisia tulkintoja pitkään mietitystä ja uudestaan ja uudestaan kirjoitetusta teoksesta. Joskus palaute yllättää.

Kotiin-novellikokoelman jälkeen minulta kysyttiin, että aionko seuraavaksi kirjoittaa ihan oikean kirjan, eli romaanin, Kekkonen kertoo.

No, kommentti oli pöhkö, mutta Kekkonen päätyi lopulta kirjoittamaan novellikokoelmalle jatkoksi juuri romaanin. Tuore Valinta kertoo hienovireisesti surun kohtaamisesta ja menneen käsittelystä.

 

Mutta palataan vielä aikaan ennen romaanijulkaisun mukanaan tuomaa rumbaa.

Raskaita aiheita käsittelevän romaanin valmistumisen jälkeen Kekkonen rentoutui, yllätys yllätys, kirjoittamalla. Tällä kertaa tyylilaji ja aihepiiri olivat jotain täysin muuta: jatkosarjana julkaistu Pietu & Koistinen -eläinsatu urbaanin median Basson verkkosivustolle.

– Kirjoitin sen melkein heti, kun romaani oli valmis. Romaanin surullisen teeman jälkeen oli suuri helpotus kirjoittaa jotain hauskaa, vauhdikasta ja lapsenomaista: tajuta, että kirjoittaessa voi nauraa ääneen.

Kekkonen itse on päässyt siihen vaiheeseen, jossa hän saa leipänsä kirjoittamisesta. Osa toimeentulosta tulee kirjoista, osa työstä mainostoimittajana.

– Olin WSOY:n kirjakaupassa kolmisen vuotta. Lopetin siellä jouluna ja tämän vuoden olen keskittynyt kirjoittamiseen, Kekkonen kertoo.

– Toivottavasti pystyn keskittymään siihen myös kaikki tulevat vuodet.

Koko haastattelun ajan naiskirjailijan sukunimi on mietityttänyt. Helmi Kekkonen kuitenkin harmittelee, ettei voi kertoa rehellisyyden nimissä olevansa sukua Urho Kalevalle. Toinen paljastus sen sijaan irtoaa:

– Olen harjoitellut viheltämistä säännöllisesti kymmenen vuotta, siinä vielä onnistumatta, Kekkonen paljastaa.

 

Kuvateksti: Helmi Kekkonen kirjoitti novellikokoelman jälkeen romaanin, ja romaanin jälkeen eläinsadun.

 

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s