Arkistoista: Matthew Herbert -levyarvio

Eilen julkaisin Matthew Herbertin pitkän haastattelun One Pig -projektin tiimoilta.

Tänään jatkoksi levyn arvio. Julkaistiin Turun Sanomissa.

Käsittelen arviossa muutamaa hyvää ideaa: onko levyn äänilähteillä poliittista merkitystä, onko levy enemmän kuin kauniiden äänien tallenne ja voiko epämiellyttävä levy olla muuten kiinnostava?

 

Matthew Herbert – One Pig (Accidental Records)

2011

Levyn kansi.

5/6

Matthew Herbertin One Pig taitaa olla hämmentävin vuosiin kuulemistani levyistä. Brittimuusikko taltioi sille yhden sian elämänkaaren synnystä siihen, kun se ahmitaan. Kaikki levyn äänet on korjattu talteen possun elinympäristöstä ja järjestelty studiossa kronologisiin etappeihin.

Miellyttäväksi kokonaisuutta ei voi kuvailla, mutta ei kai sitä pidä vaatiakaan. Sikalan röhkimiset ja maatilan kolkko koneellinen äänimaisema välittyvät painostavina. Kun sikaa valmistellaan ruoaksi – sian kuoleman ääniä ei tosin saanut taltioida –, veren tiputtamiset ja veitsien teroittamiset välittyvät raskauttavina. Samalla biisillä sianverta hyödyntävä instrumentti tarjoaa levyn parhaan melodian.

Syrjään työntämämme mutta hyödyntämämme elikon elämän valottaminen on urotyö. Levyn lopussa artisti kuitenkin sortuu esittämään kitaran kanssa summaavan ylistyslaulun, mikä päästää kuulijan aivan liian helpolla.

 

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s