Arkistoista: Kun tein tangosanoituksen

Perjantain kunniaksi taas kokeilevampaa journalismia.

Kirjoitin viime kesänä Turun Sanomien Tango-liitteeseen kokeilevamman jutun. Juttu oli vähän työläs, mutta lopputulos on toimiva. Lähdin kirjoittamaan yleisesti tangoista, haastattelin lyhyesti kahta asiantuntijaa ja kerroin prosessistani. Itse sanoitusta rustasin muutamaan kertaan.

Myönnän tekstissä omat virheeni taktisesti ennen yleisöä.

Tietääkseni tätä ei ole, onneksi, kukaan edes koittanut laulaa.

 

Tangosanoitusta tekemässä

 

Syntyykö tangosanoitus amatöörin kynästä? Otin haasteen vastaan. Onneksi muutama asiantuntija antoi kullanarvoisia neuvoja.

 

Tangot. Ne kanavoivat lukemattomilla tanssilavoilla ja kodeissa vähäpuheisen kansan väkeviä tunteita. Laulajien tulkitsemat tekstit todistavat sellaisesta vahvojen tunteiden maailmasta, mistä useimmin vaikenemme kahdella kielellä.

Tunteita herättävä tangosanoitus on huippusuoritus. Se käy suoraan sydämeen, ilman kikkailuja. Mutta miten sellainen rakennetaan?

Kokeillaan. Avaan Spotifyn ja kuuntelen viime vuoden Tangomarkkinat-levyä ja suosituimpia suomalaisia tangoja.

Tutuimmat tangon piirteet tarttuvat nopeasti korvaan: tunnetta ja kaihoa pitää olla, kaukomaihin kaivataan usein. Nopeasti myös huomaa, mitä puuttuu kokonaan: arki. Kauppareissuista tai työpaikoista ei juuri tunnuta laulettavan.

Okei. Eli jonkinlainen taianomainen hetki olisi sanoitukseen vangittava.

Mutta käytetään ensin oljenkorsi. Otan yhteyttä tangoja laajasti tutkineeseen Helsingin yliopiston professori Pirjo Kukkoseen. Hänen mukaansa tangosanoituksissa voi käsitellä ”kaikkia ihmisen eksistenssiin liittyviä teemoja”.

Usein näitä teemoja käsitellään hänen mukaansa luontoon peilaten.

– Tangoissa on usein syklinen aikakäsitys: kesä on täyttymyksen ja rakkauden aika, syksy pettymyksen, unohduksen, talvi kylmyyden, kuoleman, tunteiden kylmyyden aikaa. Mutta kevät antaa uutta toivoa, Kukkonen antaa esimerkin.

 

Kirjoitan säkeistön. Päätän yhdistää ajankohtaisen aiheen, velkaantumisen, rakkauteen. Tangoissa tuntuu olevan vain kaksi henkilöä, minä ja sinä, joten rajataan aihe heihin.

Loppusäemuodon ja sävelmän anastan Mariskan Sua kaipaan -tangosta, joka voitti Tangomarkkinoiden järjestämän tangon sävellys- ja sanoituskilpailun kaksi vuotta sitten.

Säkeistö kertosäkeineen syntyy yllättävän nopeasti, noin puolessatoista tunnissa. Näytän sitä toiselle amatöörisanoittajalle, Jukka Ahoselle, joka voitti Tango Graffiti – Forever Yours -sanoituksella Tangomarkkinoiden sanoituskilpailun vuonna 2010.

Jes! Ahonen ymmärtää sepustukseni tangoksi. Parannusta vaativa kohtia löytyy toki myös:

– Jos yrität laulaa tekstiä, huomaat, että se ei istu valitsemaasi melodiaan. Suosittelisin, että kuuntelet valitsemaasi sävelmää tarkasti ja sovitat tekstin tarkemmin siihen, Ahonen neuvoo.

Ahonen toivoisi sanoituksen loppuosaan jotain yllätystä tai käännettä.

– Jos tekisit vielä uusia säkeistöjä, joku koukku olisi hyvä löytää. Sinänsä sopii, että tekstissä ei ole liian montaa teemaa, suudelman ympärille rakennettu tarina riittää. Sanoitukseen ei tarvita kuin muutama idea, on virhe änkeä tekstiin kaikki ajatukset.

Takaisin sanoittamiseen. Eli ei liikaa ideoita, mutta melodiaa on noudatettava ja joku yllätys olisi kiva. Korjailen sanoitustani ja nidon siihen Kukkosen huomion innoittamana luontokuvausta. Lopulta suuri osa alkuperäisestä tekstistä menee roskikseen. Ehkä hyvä niin.

Tällä kertaa aikaa menee huomattavasti enemmän. Lasken Mariskan sanoituksen tavumääriä ja loppusointukaavaa. Sanoittaminen tuntuu palapelin rakentamiselta. Esimerkiksi ”velkaa”-sanalle joutuu hakemalla hakemaan loppusointua.

No. lopulta tulee valmista. Siinä on Sydämen velka. Sanoitukseni taitaa tosin olla kovin korni. Voin kuitenkin lohduttautua sillä tiedolla, että lopulta hyvin suositut Tango Pelargonia ja Elsa, kohtalon lapsi tehtiin parodioiksi tangoista.

 

Kuvateksti: Tässä monen tunnin lopputulos: tangosanoitus, jossa kahta ihmistä sitoo antamatta jäänyt suudelma, sydämen velka.

– Petri Rautiainen

 

Sydämen velka

 

Jäin velkaa

kun kaksin oltiin kahvilassa

valossa kevään puhtaassa

ilman jäit suudelmaa

 

Jäin velkaa

syksyä kestän sateen mailla

velka repii myrskyn lailla

enkä kahvilaan enää kehtaa

 

Kerran joskus kohtaan ehkä sun

suudelman sen lupaan antaa

kuittaa, kuittaa tuo velkani mun

korkoineen ota se vastaan

 

Kertosäe:

Jäin velkaa

mä kyllä kaiken vielä korvaan

takin harteiltani panttaan

jos vaan sulle saan takaisin maksaa

 

Jäin velkaa

surussain keväitä lasken

ollaanko koskaan enää kahden

vain tätä pyydän: anteeksi suo

 

Jäin velkaa

sulle viestin laittaa kai voisin

menneistä viis jos se rakkautta oisi

suudelma jaettu se kevään tuo

 

Kerran joskus kohtaan ehkä sun

suudelman sen lupaan antaa

kuittaa, kuittaa tuo velkani mun

korkoineen ota se vastaan

 

Jäin velkaa

mä kyllä kaiken vielä korvaan

takin harteiltani panttaan

jos vaan sulle saan takaisin maksaa

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s