Arkistoista: Mediatutkija Katariina Kyrölä lihavuudesta

Viime perjantaina julkaistiin Eetos ry:n viimeisin teos, mediatutkija Jukka Sihvolan Aivokuvia.

Julkaistaanpa siis tänään jotain mediatutkimusta sivuavaa. Haastattelin Katariina Kyrölää Turun ylioppilaslehteen vuosia sitten lihavuudesta, jota hän tutkii.

Juttu on rakennettu aika kivasti: esimerkki lihavuuskohtauksen katsomisesta konkretisoi ruumiillisuutta koskevaa katsomistapaa ja sen kritiikkiä. Lopuksi on jätetty kysymys, josta haastateltava saattaa suuttua. Ei kannata kuitenkaan aliarvioida ihmisten sietokykyä, jos vaan kyseenalaisemmat kysymykset tekee avoimesti ja reilusti.

 

Liha tottelee mediakuria

 

Katariina Kyrölä teki kansainvälisesti ensimmäisen lihavuutta ja sen mediaesityksiä käsittelevän väitöskirjan, joka tarttuu useaan eri genreen ja mediaan. Median koulussa katsojat opetetaan  reagoimaan tiedostamattoman torjuvasti lihavuuteen, hän väittää.

 

Läski, plösö, pullukka. Lihavia kuvailevat määreet ovat harvoin neutraaleja. Turun mediatutkimuksesta tohtoriksi väittelevän Katariina Kyrölän mukaan medioiden koulussa opimme suhtautumaan lihavuuteen. Lihavuudesta on nykyisessä mediakulttuurissa tullut niin keskeinen ja tunnelatautunut aihe, että sen uhka leijuu kaikkien yllä. Painonsa hallintaa vaaditaan erityisesti naisilta ja etnisiltä vähemmistöiltä.

Tukholmasta tavoitettu Kyrölä kertoo valaisevan esimerkin median huomaamattomasta vallasta: Fat Actress -televisiosarjassa naispäähenkilö yrittää epätoivoisesti laihduttaa saadakseen näyttelijäntöitä. Yhdessä jaksossa päähenkilö koittaa laihdutusmetodia, jossa pitää kuvittelun avulla pienentää itseään.

”Melkein kaikki, joille olen näyttänyt tämän kohtauksen automaattisesti alkavat vetää hartioita kohti korvia ja siristää silmiä, ikään kuin tekevät itseään pienemmäksi siinä katsoessaan. Kun kohtaus saavuttaa koomisen huippukohtansa, ja ihmiset alkaa nauraa, niin asennotkin vapautuvat.”

Iloisesti kertoileva Kyrölä toteaa kohtauksen toimivan esimerkkinä suurelle osalle mediakulttuuria.

”Me reagoimme huomaamattomasti kehoillamme mediakuvastoihin. Nauru voi olla erityisen hedelmällinen tapa tilanteen helpottamiseen ja hahmottamiseen: siinä tajuaa, että tässähän katsoessa pienentää itseään. Ja se on juuri sitä, mitä naisilta vaaditaan nyky-yhteiskunnassa.”

 

Lihavuuden käsittelyyn Kyrölä päätyi julkkisten ihannoitua ruumillisuutta käsitelleen gradunsa kautta.

”Huomasin, ettei lihavuudesta tai ruumiinmuodoista, jotka jää normien ja ideaalien ulkopuolelle ole juurikaan tehty tutkimusta. Iso osa feministisestä tutkimuksesta on keskittynyt siihen, että miten kauneusihanteita tuotetaan. Se, mitä sysätään ulkopuolelle ihanteesta on kuitenkin vähintään yhtä tärkeää ihanteiden tuottamisessa.”

Kyrölä on myöntänyt kärsineensä itsekin syömishäiriöistä.

”Nykykulttuurissa naiseksi kasvaneena olen kyllä käynyt osani lävitse näitä kaikenlaisia kroppatraumoja”, hän kertoo.

Kysyn humanistilta lihavuuden tutkituista haitoista terveydelle. Hän naurahtaa ja kertoo, että sama kysymys kysytään lähes aina. Hän alleviivaa, ettei hänen tutkimuskohteenaan ole  lihavuuden terveysvaarat. Kriittinen hän on silti.

”Tämän tutkimuksen yksi pointti on kyseenalaistaa lääke- ja terveystieteessä valtavirtaa oleva näkökulma, jonka mukaan lihavuus on itsestäänselvä ongelma. Maailmallahan on suuressa nosteessa Health at Every Size -liike, jossa promotoidaan terveyttä, tasapainoista ruokavaliota ja liikunnallisuutta ilman, että painoon tuijotettaisiin laisinkaan.”

Teksti: Petri Rautiainen Kuvat: Lauri Hannus

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s