Arkistoista: Kun kriitikko kohtaa artistin

Vielä viime vuonna Turun Sanomien viikkoliitteissä oli tarjolla tilaa hauskoille ideoille ja kokeiluille. Kirjoitin sinne tämän artikkelin, jossa toin saman pöydän ääreen kriitikon ja tämän arvioiman bändin.

Jutun ideana oli mahdollistaa keskustelu osapuolten välillä. Kertoa avoimesti, miten arviot syntyvät ja millaisia arvioita muusikot haluaisivat lukea. Olin alunperin pitchannut ideaa niin, että istuisin itse pöydässä arvioijan ominaisuudessa, mutta ideaa rukattiin uuteen suuntaan palaverissa. Itse juttu jäi hivenen lyhyeksi, kenties parempi muoto olisi ollut radiokeskustelu tai vastaava?

En tiedä, onko samanlaista ideaa tehty muualla. Tarjosin Suomen Arvostelijain liitolle tästä laajempaa tapahtumaa apurahahaussa – katsotaan, miten käy.

 

Kun kriitikko kohtaa artistin

 

Levyarvion tekijä ja sen kohde kohtaavat harvoin. Yleensä kriitikko kuuntelee kotona levyä, kirjoittaa napakan arvion, jonka muusikot mahdollisesti lukevat. Sitten ollaan joko kohteliaasti hiljaa tai tehdään etikettivirhe ja avaudutaan epäonnistuneesta kriitikosta.

Kommunikaatio kulkee voittopuolisesti yhteen suuntaan. Ja osapuolet puhuvat enemmän omille yleisöilleen kuin toisilleen: kriitikko lukijoilleen, bändi faneilleen.

 

Nyt teimme kuvioon poikkeuksen: kutsuimme kriitikon samaan pöytään arvioimiensa artistien kanssa. Pöydälle nostettu kissa oli Suen kriitikon Ilkka Lapin 8-kouluarvosanan saanut arvostelu Cats On Firen uudesta levystä. Bändistä paikalle saapuivat Ville Hopponen ja Yrjö Ylijoki.

Kysytään ennen istuutumista tunnelmat.

– Mietin, tuleeko henkisesti turpaan bändiltä, Lappi pehmentää humoristisesti.

– Olen kuitenkin koittanut miettiä, että pitää pystyä seisomaan tekemisten ja sanojeni takana.

Entä muusikot? Molempien bändiläisten tunnelmat ovat ”jännittyneet mutta kiinnostuneet”.

 

Avataan siis patoluukku ja annetaan muusikoille vapaat kädet kerrankin kysyä kasvokkain kriitikolta mitä huvittaa.

– Miten paljon yleensä kuuntelet levyä?, Hopponen aloittaa.

– Koitan kuunnella seitsemän tai kahdeksan kertaa. Myöskin eri tilanteissa, Lappi kertoo.

– Sanoit arviossa, että levy avautui paremmin pikkuhiljaa. Pidin siitä: se viittaa siihen, että se olisi pitkäikäinen, Ylijoki poimii.

– Sen kohdan otin täysin positiivisena, Hopponen jatkaa.

– On kiva, jos kriitikko jaksaa keskittyä. Ja yleisestikin jos yrittää ymmärtää levyn sen omilla ehdoilla. Mun mielestä sä olit tehnyt niin.

 

Ruusujen jälkeen keskustelu ohjautuu risujen suuntaan. Arvioille on yleisesti vähän tilaa. Niitä kirjoitetaan ennakkoluulojen perusteella, ja välillä kriitikot kilpailevat ilkeydellään. Arvioijien omat odotukset paistavat läpi, mikä harmittaa bändiläisiä.

– Varsinkin ennen meihin liitettiin kaikenlaisia kliseitä. Olimme ”kirjastonhajuista nössöpoppia”, Hopponen antaa esimerkin.

Myös Lappi löytää kollegoidensa toimista kritisoitavaa.

– Joskus kriitikot kirjoittavat toisilleen ja koittavat pönkittää egoaan tai en tiedä mitä.

Arvioiden tekijöiltä myös puuttuu kriittisyyttä viittausten suhteen: Hopposen mukaan tiedotteisiin mainitut esimerkkibändit kulkeutuvat suodattumatta useimpiin arvioihin.

 

Käännetään vielä asetelmaa pöydän ympärillä. Millaisen arvosanan Lappi saa arviostaan Cats On Firen tyypeiltä?

– Seiskan ja kasin välissä, Ylijoki puntaroi.

– Minusta taas kutosen ja seiskan välissä, Hopponen kertoo.

– No suunnilleen niitä mä koulussakin sain, Lappi myöntää naurahtaen.

– Mitä olisin voinut tehdä paremmin?

Hopposen mukaan bändille tärkeitä sanoituksia olisi voinut käydä läpi vielä tarkemmin. Hän on huomannut yleisemminkin, että suomeksi laulavien sanoituksiin kiinnitetään aina huomiota mutta englanniksi laulavien ei juurikaan.

– Ehkä se on mun huono puoli arvioijana: kuuntelen paljon sanoituksia, mutta en taida paljon kirjoittaa niistä, Lappi arvelee.

 

Pöydästä noustaan melkein tunnin keskustelun jälkeen. Turpiin ei tullut. Pääsyynä lienee arvion yleispositiivinen sävy.

– Jos arvio olisi ollut huonompi, niin olisin ollut enempi myöhässä, Ylijoki vitsailee.

– Ja tivannut enempi perusteita.

Cats On Fire

Viisihenkinen Cats On Fire on kotoisin Vaasasta mutta sittemmin turkulaistunut. Neljä kokopitkää indierock-levyä – joista yksi on kokoelma – tehnyt yhtye on esiintynyt muun muassa Roomassa, Lontoossa ja Barcelonassa. Levyarviot Catsien aiemmista tuotoksista ovat olleet aika lailla positiivisia, ja bändin ihailijoihin lukeutuu muun muassa Reginan Iisa.

Kuvateksti: Kutsuimme vasemmalla istuvan kriitikko Ilkka Lapin ja oikealla istuvat Cats On Firen Ville Hopposen sekä Yrjö Ylijoen saman pöydän ääreen.

 

Cats On Fire keikalla Dynamossa 30.3. All Blackshirts To Me -levy on ulkona kuten myös Lapin siitä Sueen kirjoittama arvio.

 

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s