Arkistoista: Vapaaottelua Jerry Kvarnströmin kanssa

Näköjään Turussa ollaan jälleen järjestämässä Cage 18 -ottelua.

Tein viime vuonna jutun vapaaottelusta Turun Sanomiin. Tulokulmani oli tuttu: ymmärtää tavallisena pulliaisena brutaalintuntuista vapaaottelua. Tavallaan siis viedä yleisö kehään. Otin mukaan ne kaikkein vaikeimmin ulkopuolelta sulatettavat kohdat ja pyysin selittämään.

Tein jutun Kvarnströmin kanssa, joka oli hyvä haastateltava mutta silloin epävarma ottelemisestaan kuumeen takia. Erilaisia näkökulmia vapaaottelusta on toki tuotu esiin, muun muassa muistan Ilkka Lapin haastattelun paikallisessa lehdessä.

 

Kehään ei mennä satuttamaan

 

Kaksi ottelijaa astuu teräsverkoin aidattuun kehään. Vain toinen heistä poistuu voittajana. Toisen ottelu päättyy joko pistetappioon, luovutukseen tai tyrmäykseen.

Tätä on vapaaottelu. Se kerää eri taistelulajeja yhdistelevän ottelijajoukon kamppailemaan keskenään. Otella saa nyrkeillä ja jaloilla, lattialla ja pystyssä. Vastustajan raajoihin saa tarttua ja niitä vääntää, kunnes hän taputtaa luovutuksen merkiksi.

Maassa makaavaa ei saa potkia vaan lyödä. Heitot ovat sallittuja, samoin kuristaminen.

 

 

Tavalliselle tallaajalle tuskin tulisi mieleenkään astua vapaaottelukehään. TuTo:n Jerry ”ADHD” Kvarnströmiä taas on vaikea pitää sieltä poissa. Harmillisesti sattunut sairastuminen estää hänen ottelemisensa tulevan lauantain Cage 18 – Turku -tapahtumassa.

– Joku alkukantainen viettijuttu siinä on, en ole muuten aggressiivinen tyyppi, paljon hymyilevä Kvarnström kertoo painuneella äänellä.

Vapaaotteluiden ensivaikutelma taitaa olla monelle aika, no, brutaali. Armoa ei anneta tai pyydetä. Heikkoudet käytetään empimättä hyväksi.

– Kehässä ei saa näyttää, että sattuu. Tai että on väsynyt. Se on kuin henkistä shakkia.

Ensivaikutelma antaa hänen mukaansa väärän kuvan lajista. Kyse ei ole väkivallasta, vaan urheilusta, jossa on tarkat säännöt ja tasapaino kehään valittujen ottelijoiden välillä.

– Vaikka se näyttää hurjalta, se ei sitä ole. Ei sinne oteta pubista summamutikassa kahta rähisijää, vaan mahdollisimman tasavahva pari.

Adrenaliinia ja säälintuntoa eniten liikauttava kohta otteluissa lienee se, miten tyrmättyä ja lattialle läsähtävää ottelijaa isketään vielä muutaman kerran naamaan ennen kuin tuomari tulee väliin.

– Siinä on se, että jos se jätkä ei tipukaan, niin siinä voi helposti joutua yllätetyksi. Se on karua katsottavaa kyllä, kun se tapahtuu tajun ollessa poissa, mutta tuomarit ovat siinä todella tarkkoja, Kvarnström selittää.

 

Ottelun jälkeen ottelijat käyttäytyvät täysin toisin. Kamppaillut kaksikko useimmin halaa tai vähintään kättelee toisiaan.

– Urheiluahan se on. En mene sinne satuttamaan, vain voittamaan vastustajan, Kvarnström alleviivaa.

– Kyllä sitä kuuluukin olla kavereita matsin jälkeen. Juntit ihmiset on erikseen.

 

Kuvateksti: Jerry ”ADHD” Kvarnström on kyllästynyt simapäisen yleisön ”tapa se” -huutoihin, jotka ovat onneksi vähenemässä.

 

Cage 18 – Turku -tapahtuma Logomossa 3.3. klo 19.00.

 

– Petri Rautiainen

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s