Arkistoista: Henkilöjutussa Chyde

Olen tekemässä taas laajempaa henkilöjuttua Turun ylioppilaslehteen koomikko/sarjakuvataiteilija Hugleikur Dagssonista.

Viime kerrasta onkin aikaa. Kirjoitin lehteen isomman henkkarijutun vuoden 2011 keväällä Chydestä eli Niko Toiskalliosta.

Tein jutun ennen Chyden järjestämää keikkaa. Otin muutamia havaintoja tilanteesta ja illasta mukaan juttuuni. Kirjoitin haastatteluvastaukset suoraan läppärille, mitä suosittelen muillekin. Tulee nopeampaa valmista, jos ei viivyttele haastiksen purun kanssa.

Ainakin haastateltava piti juttua muistaakseni varsin onnistuneena. Aika luettukin se taisi olla. Huikeita sitaatteja löytyy useampiakin.

 

Niin kauas kuin sanat kantavat

 

Lauri Hannus otti.

Hiphop on kulkenut Suomessa poukkoilevan matkan, ja suuren osan tuosta matkasta Niko Toiskallio eli Chyde on kulkenut sen kanssa. Veteraani on jättänyt paljon taakseen, eteenpäin ajaa yksi asia: sanat.

Niko Toiskallio oli pioneerien joukossa, kun hiphop saapui 80-luvulla Suomeen. Hän hankki ensimmäisen breakdance-kieltonsa ravintolaan vuonna -84.

Hän kirjoitti ensimmäiset englanninkieliset riiminsä jo -88, Positive Noise Orchestrassa.

Hän teki ”elämänsä suurimman virheen” vuosikymmenten vaihteessa MC Nikke-T:nä, kun levy-yhtiöt äkkäsivät suomenkielisen huumoriräpin kaupallisen potentiaalin.

Hän oli dj-keikalla dj sucks! -nimellä Jaakko Salovaaran kanssa ** JAAKKO EI LIITTYNYT TÄHÄN KEIKKAAN MITENKÄÄN**Tampereella vuonna 98, kun takahuoneessa Bom-Funk MC’s:in Raymond Ebanksille esiteltiin erästä CD-R:ää suomalaisen räpin tulevaisuutena. Kyseessä oli Fintelligensin tuleva merkkipaalu ”Voittamaton”.

Ja hän palasi valokeilaan Ritarikunnan Chydenä, kun suomenkielinen räp astui vuosituhannen alussa kansalliselle musiikkikentälle vakavasti otettavana taiteenlajina.

Nyt Chyde istuu edessäni Pikku-Torren pöydässä. Hänen järjestämänsä räppi-ilta on parhaillaan käynnissä, ja tupa on kymmenen maissa täynnä.

– En tunne kuin 20 prosenttia tästä yleisöstä, ennen tunsin kaikki, Chyde toteaa katsoessaan ympärilleen.

– Niin kauan kuin ollaan näin samaa mieltä yleisön kanssa niin keikkoja jaksaa järjestää.

Chyde on paitsi pitkän linjan räppäri myös tapahtumajärjestäjä, toimittaja, kriitikko ja deejii. Hänen tuttua ääntään ja hiphop-tietouttaan kuullaan maanantaisin YleX:n Mestarisoundissa, jo seitsemättä vuotta.

Joku ohittaa pöytämme ja kehuu hänelle suomalaishiphoptuottajan kokopitkää.

Chyde on turkulaisista toimijoista se, jolle nuoret paikalliset räppärit tuovat demonsa ja se, jolta aloittelevat järkkärit kyselevät tapahtumien järjestämisestä. Näille hän kertoo neuvoja varmaan yhtä innostuneesti ja eläytyen kuin nyt vastaa minulle.

 

Oldschoolin kova koulu

 

Neljänkymmenen toiselle puolen varttunut Chyde on kokenut lähes kaiken mitä suomalaisen räpin kentällä voi kokea. Suomesta löytyy vain kourallinen yhtä pitkään hiphopin parissa toimineita.

Kelataan kuitenkin historiaa vielä taaksepäin, takaisin hiphopin juurille, New Yorkin Bronxiin.

Hiphop kanavoi alun perin 80-luvulla nuorison itseilmaisun palon neljään elementtiin – tanssi, graffitimaalaus, tietynlainen dj-työskentely ja räppääminen – ja levitti ne maailmalle. Globaaliksi sittemmin kasvanut kulttuuri on aina katsonut taaksepäin noille juurilleen, nuoruutensa intoon ja ideaan siitä, että jokainen voi materiaalisesta niukkuudesta huolimatta ilmaista itseään: tanssivalla kehollaan, riimeillään, muiden levyjä manipuloimalla tai julkista tilaa maalaamalla.

Siinä missä noilta viriileiltä vuosilta löytyy kosolti legendoja ja roolimalleja, oikeanlaiseen vanhenemiseen ei hiphopilta juuri löydy vastauksia.

Varoittavia esimerkkejä kyllä löytyy, lähiajoiltakin: ensimmäiset räppibileet aikoinaan vuonna -73 järjestänyt dj Kool Herc (oik. nim. Clive Campbell) ei pystynyt tänä vuonna maksamaan sairaalakulujaan. Koko genren synnyttäneen deejiin avuksi on rientänyt vasta nyt joukko hiphop-bisneksellä vaurastuneita ja vaurastumatta jääneitä artisteja.

– Järkyttäviä rahamääriä on pyöritetty sillä duunilla mitä se on tehnyt. Räpin historia on epäoikeidenmukaisuuksia täynnä, siitä huolimatta että siinä viitataan koko ajan historiaan, Chyde kertoo.

 

Vanhenemisen taito

 

Chyde toki ansaitsisi monestakin syystä kauniita sanoja ikivihreydestään, arvostetuista levytyksistään ja laajasta panoksestaan turkulaiseen musiikkikulttuuriin.

Kiinnostavampaa on kuitenkin keskustella aikuistumisesta.

Kun ihminen vanhemmiten ymmärtää rajallisuutensa, alkavat asioiden tärkeysjärjestykset saada uutta painoa. Oleellinen erottuu epäolennaisesta.

– En millään muulla tavalla usko olevani konservatiivi, mutta ehkä jokaisella pitää olla joku juttu mistä pitää kiinni. Mulle se on ollut tämä, Chyde puntaroi.

– Ehkäpä kiitos kuuluu jopa niille ikäville pop-ajoilleni – mulla ei ole ollut tarvetta ajatella sen jälkeen, että mun biisit johtaisi muualle kuin siihen, että joku kuuntelee ne. Riippumatta siitä, onko kuulijoita 30 vai 30 tuhatta.

Myös hiphop on kulttuurina muuttunut siitä hetkestä, kun nuori Niko Toiskallio innostui Beat Street -leffasta.

– Silloin se tarjosi jotain täysin muuta teini-ikäiselle kuin valtavirtaistunut räppi nykyisin. Silloin levyjen soittaminenkin oli kummallista ja erilaista. Uho ja uhma sekä tekijöiden yhteinen muskettisoturimeininki sopivat aika hyvin mun 15-vuotiaan sielunmaisemaan.

Chyden mukaan perusajatus – tekemisestä omin päin – ei ole muuttunut.

– Se miten räppiä hyödynnetään kaupallisesti on taas täysin muuttunut, ajatellaan sitten Nikke-T:tä, tv:n breikkimainoksia tai 50 Centiä.

 

…ja sanomisen pakko

 

Chyde kertoo äänittäneensä aiemmin päivällä Ritarikunnan Lempi-Joen studiolla kaksi biisiä, toisen ruoanlaitosta ja toisen viskilikööristä. Ne molemmat ovat tulossa hänen soololevylleen, joka on nimetty: Kuilun partaalla. Nimi viittaa muun muassa sukupolvien väliseen kuiluun, sillä levyn taustoista vastaavat tietoisesti uuden sukupolven biittinikkarit.

– Nyt näitä tekstejä tehdessä olen miettinyt, että koska alan kuulostaa liian vanhalta. Ehkä vaihdan hitaampiin biitteihin, jos sikseen tulee, Chyde naurahtaa.

Sanomisen tapojen ja mahdollisuuksien kokeileminen ajaa häntä eteenpäin, ja on aina ajanut. Myös läpi kaupallisen huumoriräpin Nikke-T -kauden, jonka kalseuden – rahasta ja biletyksestä huolimatta – Chyde nopeasti huomasi.

– Se on aikakausi, joka on reilusti alle kymmenesosa mun elämästä. Se ei ikinä huonoimmassa vaiheessakaan koskettanut sitä mitä tein ja edelleen teen, Chyde selventää.

– En ollut silloin lopettamassa riimien kirjoittamista vaan vasta aloittamassa. Tavallaan koitan kaikella kirjoittamisella parantaa omia juttujani tai muistuttaa, että voi kertoa monilla eri tavoilla eri asioista. Siinä kilpailen itseni kanssa.

Hyvä että oli vasta aloittamassa.

Kun Toiskallio palasi vuosituhannen vaihteessa Chydenä Ritarikunnassa, tuloksena oli viisi levyä ja esimerkiksi suomalaisen räpin arkirealismin klassikkoja kuten ”Mä en jaksa” ja ”Pää täynnä tyhjää”. Kirjoittipa Chyde myös Tiktakin ensimmäisen levyn hittibiisien lyriikat.

 

Samanlainen läpi vuosikymmenien

 

Niin, ja myös Pizza Perjantai -mainoksen. Puristisimmissa hiphop-piireissä moista pidettiin häpeällisenä, vaikka rahanteko kuuluukin ulkomaiseen räppiin.

– Kyllä se masentaa minuakin. Puolituttu kysyi minua siihen. Olen tehnyt mainostekstejä muutenkin, koska niistä saa yleensä sen puolen vuoden rahat. Mun ei pitänyt esittää sitä, vaan vain kirjoittaa se, Chyde selventää.

– Me tehtiin Ritarikunnan kanssa viisi albumia eli noin 70 biisiä. Niihin olen oikeasti käyttänyt vaivaa, mutta niistä kaikista en ole saanut niin paljoa kuin sen mainoksen kirjoittamisesta vartissa. Se on aika huvittava se suhde.

Illan livevieras Asa saapuu selkäni takaa paikalle. Kättelemme.

– Puolustelin juuri mainosräppärin uraani, Chyde kommentoi huvittavaa tilanne Suomen kulutuskriittisimmälle räppärille.

 

Aina erilainen

 

Kysyn Chydeltä hänen elävästä perinnöstään Turun musiikkikentälle. Alun pohdinnan jälkeen hän arvioi sen löytyvän leppoisasta muttei väheksyvästä suhtautumisesta hiphoppiin.

– Sekä ironisesti että oikeasti sydäntä lämmittää, että tulee ihmisiä jotka sisäistävät hiphopkulttuurin muutamassa kuukaudessa ja sitten kasvavat siitä kuukaudessa ulos, Chyde kertoo.

– Kaikki mitä olen tehnyt, on aina ollut jotain muuta kuin muut samaan aikaan. Aluksi 80-luvulla tein jotain helvetin kummallista, mitä ei tajuttu, sitten tein Nikke-T:nä sitä mitä kukaan muu ei suostunut tekemään ja nykyään teen sitä, mitä kukaan trenditietoinen ei halua enää tehdä.

Myöhemmin illalla Asa nousee keikkalavalle. Setissä kuullaan uusi ”Hip hop hurraa”, jonka balkanbeat-taustan päälle Asa räppää:

Salee joudutte täällä maksamaan hinnan, jos meette mukana aina valtavan virran / Sana ylös! En saa selvää susta / olemalla oma itsesi saat arvostusta.

Chyde hymyilee levysoitinten takana, lippalakkinsa alla.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s