Ensimmäinen blogimainen postaus, joten puhukaamme rahasta.
Istuin syksyllä Journalistiseminaarissa.
Päivän aikana eräs AMK:n opettajista tiivisti hyvin toimittajan tehtävän: havaintojen ja haastattelumateriaalin työstäminen ja ajattelu lukijoita palvelevaan muotoon. Siis sellaiseen muotoon ja tarinaan, joka saa paremmin ymmärtämään yksittäistä ilmiötä, kenties jopa maailmaa.
Tiivistys oli mainio, valaiseva.
Pelkkä haastatteluvastausten tai tiedotteiden kirjoittaminen listaksi ei ole vielä toimittamista. Asian eri puolien punnitseminen ja niistä olennaisimman nostaminen esiin on toimittamista. Miksi-, miten- ja mitä varten -kysymykset ovat toimittamista. Oli sitten kyse musa-arvioista, pienistä gallupeista tai politiikan uutisista.
Tekstipuolella lepsuilun huomaa heti: ensimmäisten kahden kappaleen tai minuutin aikana käy selväksi puskeeko toimittaja tekstinsä mediasfääriin sen kummempia ajattelematta vai ottaako hän tosissaan vastuunsa lukijoiden ja maailman välisenä tulkkina.
Pitkälle mietitty ja hienosti kerrottu juttu on korkean jalostusasteen tuote. Sitä toimittajilta pitäisi vaatia ja siitä heille pitäisi maksaa.
– Petri
Petri Rautiainen 